OMENOIDEN HISTORIA
31.8.-17.9.2024
Poriginal Galleria, Pori
Merkitsen kaikki puun omenat paperille valokuvan mukaan. Kiinnitän omenakartan toisen valokuvan päälle ja puhkon omenoiden paikat neulalla papereiden lävitse. Leikkaan hevoset ja pöytälampun irti taustastaan. Kokoan kuvat uudelleen yhteen piirtämällä. Piirretyt ääriviivat viittaavat valokuvan lailla menneeseen. Jotakin on nähty, jotakin on ollut tässä.
Jäljentäminen, poistaminen ja toisto ovat keskeisiä menetelmiä näyttelyssä esillä olevissa töissä. Tarkastelen kuvaksi tulemisen ehtoja ja teen merkityksiä materiaaliin, paperiin. Piirustukset ja suurikokoiset kollaasit ovat yritys hahmottaa miten kuulua maailmaan, missä mikään ei ole varmaa.
Näyttelyn yhteydessä julkaistaan Omenoiden historia -zine. Sanaton kuvavihko sisältää 27 esillä olevaa lyijykynäpiirustusta.
LUMISADE KESÄYÖSSÄ
22.7. – 8.8.2023
Galleria Rajatila, Tampere
Susanna Kesäsen näyttely Lumisade kesäyössä rakentuu omenapuun ympärille. Puu ja metsästä rajautuva pihamaa ovat lähtökohta ja tapahtumapaikka teoksille, joissa luonto limittyy omakuviin, asetelmiin ja menneisyyden esineistöön.
Valokuvien pohjalta toteutetut piirustukset ja kollaasi käsittelevät suhdetta sukupolviin, paikkaan ja menneisyyteen. Suuri kollaasi, lyijykynäpiirustussarja ja taiteilijakirjat, tuovat näkyviin vuodenaikojen syklin, joka yhdistyy pohdintoihin muutoksesta ja siihen sopeutumisesta.
Lumisade kesäyössä -näyttely heijastelee tunteita elämän ennalta-arvaamattomuuden ja ristiriitaisuuden äärellä. Piirtämisen ele kääntää valokuvan todellisuuden toiselle kielelle, ja avaa reitin unenomaiseen maailmaan, jossa vallitsee oma aika.
FORWARD/REWIND
21.6. – 14.7.2019
Galleria Huuto, Helsinki
Kun olin lapsi, keräsin hevospostikortteja ja kiinnitin niitä sinitarralla vaatekaappini oveen. Silitin karkkipapereiden foliokääreet sileiksi etusormella pöytää vasten ja rullasin niistä pieniä kääryleitä, jotka muotoilin sormuksiksi. “Memories is what we are” sanoo Nick Cave elokuvassa. Luen vanhoja päiväkirjojani ja ihmettelen, olenko joskus ollut se, joka niitä kirjoitti.
Matkustan edestakaisin maaseudulla sijaitsevan talon ja kaupungissa olevan kerrostaloasunnon väliä. Kaupunkiin muualta tulleena en koskaan tavoita täysin kaupunkilaisten elämäntapaa. Toisaalta minua tuskin lasketaan maalaiseksikaan, olenhan aina vain käymässä siellä.
Mietin ajan ja paikan välisiä suhteita, sekä niiden mukaan muuttuvaa identiteettiäni, jota lapsuuden paikat, maaseutu ja kaupunkiin muutto ovat muokanneet. Löydän hevospostikortit siististi kansioituna vanhan koulupöydän laatikosta. Piirrän niitä paperille lyijykynällä. Haluaisin viipyä kuvissa pitkään.
Käyn läpi isotädin jättämiä tavaroita ja valokuvia sukutalossa. Jäljennän kopiointipaperilla muotokuvia sinisiksi viivapiirustuksi ruutuvihkoon. Teen hajanaisia päiväkirjamerkintöjä kirjoittamalla ja valokuvaamalla. Leikkaan sanomalehtien kuvista käsiä ja lajittelen samanlaisia yhteen. Muokkaan, yhdistelen ja teen uudelleen. Vähitellen lyijykynällä suurennetut hevospostikortit kadottavat valokuvan aikaan sidotun hetken.
VIHREÄ TALO
5.-29.7.2018
Valokuvakeskus PERI, Turku
VIHREÄ TALO
1.-24.9.2017
Valokuvagalleria Hippolyten Studio, Helsinki
